Rovaniemen Ounasvaaran alue oli jatkosodan aikana laajalti saksalaisten käytössä. Siellä oli useita parakkialueita, sairaala-alue, leipomo, eläinlääkintä- ja kuljetuskomppanioiden alue, turvallisuuspalvelun vankila-alue, rintamaesikunnan alue, sotilaskoti sekä tietysti Rommelin kenttä.
Lastenkodin ja Ranuantien yläpuolen maastossa Ounasvaaran lounaan puoleisella rinteellä oli Luftwaffella eli Saksan ilmavoimilla isohko, vuosina 1942 ja 1943 rakennettu parakkileirialue. Osa Luftnachtrichten-Regiment 56 :sta siirtyi Rovaniemelle joulukuussa 1941. Sen huhtikuussa 1943 muodostetun uuden tutkayksikön, eli toinen II./Flugmelde-Meß-Abteilungin majoitusparakkeja sijaitsi Ounasvaaran rinteessä. Rinteen alaosassa oli joulukuussa 1940 Rovaniemelle tulleen Fliegerführers Nordin eli Lentojohtaja Pohjoisen alueellisen päämajan rakennuksia. Fliegerführers Nordin päämaja siirrettiin myöhemmin Norjan Kirkenesiin. Lisäksi alueella oli ainakin yksi suomalaisen aputyövoiman eli Finnische Hilfskräften parakki. Olemme nyt varsin ison rakennuksen, eli ilmatiedustelurykmentin majoitusparakin jäänteillä. Rakennuksen koko on ollut noin kuusi ja puoli kertaa 28 metriä. Tämä parakki valmistui syksyllä 1943. Tämä lienee ollut lauta- tai levyparakki. Parakissa on ollut majoitustilat noin kahdellekymmenelle henkilölle. Parakkeja lämmitettiin joskus muuratuilla uuneilla, mutta yleisimmin kaminoilla. Polttopuun tarve oli erityisesti talviaikana erittäin suuri nimenomaan lämmityksen, mutta myös häkäpönttö -autojen takia. Tämä on mahdollisesti ollut upseerien majoitusparakki. Parakeissa oli varsin vaatimaton sisustus, yleensä vain kerrossängyt, yksi pöytä, tuoleja ja joitakin kaappeja.
Viihdytykseksi saksalaisille toimitettiin muun muassa kirjallisuutta, äänilevyjä sekä tietysti levysoitin ja radio. Saksalaisten suosimia laulajia olivat muun muassa kuuluisan Lili Marleen kappaleen levyttänyt Lale Andersen, elokuvissakin loistanut Ilse Werner, joka lähetti Suomen kiertueellaan erityisterveiset Lapissa oleville joukoille, vaikkei täällä käynytkään, Chilen satakieli Rosita Serrano sekä ruotsalaiset Zarah Leander ja Sickan Carlsson. Tämän rakennuksen luoteispuolella on jo lähes maastoon hautautunut sirpalesuoja pommituksilta suojautumista varten. Tätä aluetta ei kuitenkaan koskaan pommitettu.
Ounasvaaran maasto oli sota-aikana hieman erilainen kuin nykyään, sillä puustoa oli jonkin verran vähemmän nykyiseen verrattuna. Parakkien kohdalla ja niiden ympärillä ei ollut puita, eikä tietenkään nyt kuntopoluiksi kaventuneiden alkuperäisten huoltoteiden kohdalla. Monet alueen poluista ovat saksalaisten ajalta. Lähes kaikki lounaisrinteellä nykyisin olevat puut ovat sodan jälkeen kasvaneet. Tämän rakennuksen alapuolella rinteessä on myös muutamien muiden majoitusparakkien jäänteitä sekä varastorakennuksien, käymälöiden ja kaivon jäänteitä. Paloturvallisuussyistä parakkien välillä pyrittiin pitämään ainakin kolmenkymmenen metrin turvaväli.