Kenraalieversti Eduard Dietl oli jatkosodan aikana pisimmän ajan saksalaisten armeijan komentajana Lapissa. Hitler nimitti hänet uudeksi komentajaksi Nikolaus von Falkenhorstin tilalle tammikuussa 1942. Dietl oli suuri idealisti ja vakaumuksellinen kansallissosialisti. Siitä huolimatta hänen omien sanojen mukaan hänelle ei tulisi mieleenkään ryhtyä tätä oppia Suomessa saarnaamaan. Toisin kuin Saksalle Dietl piti demokratiaa sopivampana yhteiskuntamuotona Suomelle. Dietl oli Suomessa ollessaan kuitenkin varsin pidetty, Suomen ystäväksi mielletty saksalaisupseeri. Hän oli perehtynyt tarkkaan Suomen historiaan ja hän oli aikalaisten mukaan vahva persoonallisuus. Dietlillä oli erikoisen hyvä kyky hoitaa arkaluonteisia henkilösuhteita. Rovaniemeläisille tuli tutuksi hänen luiseva olemuksensa, utelias luonteensa ja eloisat silmät.
Hänet nähtiin usein kävelemässä kauppalan keskustassa. Rovaniemellä oleskelevista saksalaisupseereista juuri Dietlin kasvot ja olemus jäi hänet tavanneiden mieleen parhaiten. Innokas urheilun ystävä Dietl oli taitava vuorikiipeilijä, laskettelija ja murtomaahiihtäjä. Dietl oli myös saksalaisten sotilaiden suosiossa. Hänestä on kerrottu lukuisia kaskuja. Eräänkin kerran Dietl oli rintamavierailuilla pohjoisessa tiukkaakin tiukemman kenraali Ferdinand Schörnerin alueella. Schörner oli ihmisenä Dietlin täydellinen vastakohta. Schörner vaati autolla liikkuessaan aina tien täysin vapaaksi. Dietlin auto rikkoutui ja hän joutui turvautumaan moottoripyörälähetin kyytiin. Lähetti ei väistänyt tarpeeksi pysähtyessään tien reunaan, jolloin Dietl vitsaili hänelle: “Hyvä mies! ajakaa enemmän oikealle, jos Schörner saa minut näkyviinsä, pistää hän minut putkaan.”
Kesäkuussa 1944. Dietl matkusti Hitlerin luo keskustelemaan Suomen tilanteesta. Sen jälkeen hän lähti kotiin lomalle, mutta lentokone syöksyi vuorenrinteeseen 23.6.1944 ja hän sai surmansa onnettomuudessa.